Helmikuu alkoi lumisateen merkeissä. Pari viime päivää olivat poutaisia ja lumi kerkesi lähestulkoon sulaa kokonaan.

       Oikein huvitti ja toisaalta ihmetytti ja toisaalta suututti  taas katsella paikallisten "jonottamista" kaupassa. Carrefourissa on

       muutamia kassoja joihin on yksi jono, joka erkaantuu kahdelle kassalle ja jonosta siirrytään kassalle sitä mukaan kumpi

       vapautuu. No eikos tänään kaksi kiinalaisnaista änkee tunkee itsensä jono ohi, koska toisella kassalla oli vain yksi asiakas

       niin sinne. Kiinalaisethan eivät toisillensa voi sanoa mitään, joten minä taas aukaisin suuren suuni ja ilmoitin käsimerkkejä apuna

       käyttäen, missä on jonon pää. No eihän se perille mene vaikka kuinka asiaa vääntäisi, joten nainen vain änkesi kärrynsä kanssa

       itsensä muiden ohitse toiselle kassalle. Sehän tukki koko reitin eikä jälkimmäiseltä kassalta meinannut niin vain pois päästä.

       Keräsin kamppeeni ja kertakaikkiaan työnsin naisen pois edestäni....tunsin selässäni naisen katseen...arvata vain saattaa mitä

       nainen ajatteli. Täytyy oikein ihmetellä näiden ajatusmaailmaa, että missä maailmassa oikein elävät. 

       Muutenkin kaupoissa on tällä hetkellä kansaa, kun Kiinalainen Uusivuosi on ensi viikolla, niin paikalliset kahmivat ruoka- ym.

       tavaraa kärrykaupalla. Koristeet ovat aivan mahtavia ja täytyihän omaankin ostoskoriin muutama hiirulainen ottaa.

       Kävin kampaajalla. Minulle sattui nuori kaveri, joka ei varmaankaan kauaa ole hommia vielä tehnyt, sillä niin tarkkaan hän mittaili

       ja katsoi, että hiukset ovat samanmittaiset molemmin puolin. Itseasiassa oli oikein rentouttavaa istua tuolissa ja samalla koitin

       laskea montako henkilöä kampaamossa onkaan töissä. Laskuissani pääsin 12:sta henkilöön

       Lumisade jatkuu.  Iltalehdessä ja Iltasanomissa oli juttua Kiinaa vaivaamista lumisateista. Tässä vielä linkki Iltalehdessä olevaan

       kuvagalleriaan. Shanghai Daily:ssa on seuraavanlainen uutinen kotikonnuilleen lomalle lähtevistä kiinalaisista.

       Täksi päiväksi oli ennustettu jälleen rankkoja lumisateita, mutta onneksi ainakin täällä Shanghaissa sade tulikin vetenä.

       Eihän tuo vesisadekaan mukavaa ole, mutta lumisateeseen verrattua parempi vaihtoehto.

       Kävin lähi Carrefourissa ajatuksissani ostaa printteriin värikasetteja. Kaupassa oli jälleen kerran ainoastaan värillinen kasetti

       eikä lainkaan mustaa, mitä kiireimmin olisin tarvinnut. Otinpa tarjolla olleen, mutta kuinkas ollakkaan kassa antoikin aivan eri

       hinnan mikä oli tuotteen lapussa...enemmän vielä. No enhän nyt enempää aio maksaa, vaan sen mikä on lapussa, mutta kun

       kassakone antaa kalliimman hinnan niin sehän olisi kassaneidin mukaan pitänyt maksaa. Eihän siinä sitten muuta, kuin jätin

       kasetin kassalle ja joku toinen varmaankin maksaa sen hinnan minkä kassakone antaa

       Pekka 50v. Näin on Riikosen sisarussarjan ensimmäinen on saavuttanut 50 paalun. No perässä tullaan : ).

       No niin, johan kiinalaiset aloittivat paukuttelun. Illalla taivaanranta välkehti ja meteli oli hirmuinen. Meteliä riitti aamuyölle asti.

       Vieläkin kuului pauketta silloin tällöin. Aurinkoinen päivä...auringossa +18, varjossa +9.

       Kolmantana päivänä vuoden vaihtumisesta ajetaan pahat henget pois ja silloin paukutellaan vielä kovemmin, kuin  itse

       uudenvuoden aattona. Viime yönä oli niin kamalaa pauketta joka puolella, että eipä nukkumisesta tahtonut tulla mitään.

       Vielä oli jäänyt raketteja edellisillalta ampumatta, sillä tänä iltana edelleen kuului pauketta.

       Possun vuosi vaihtui Rotan vuodeksi ja jälleen on aika palata normaaliin päivärytmiin. Eilen vielä kuului pauketta, kyllä pahat

       henget on nyt ajettu kauaksi, jotta vuodesta tulisi hyvä. Keskiviikko päivä valkeni aurinkoisena ja mittarissa 0.2 astetta, joten

       kylmää on edelleen. Luntakin vielä on luvattu Kiinan lounaisosiin.

       Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena. Aurinko paistoi melkein siniselta taivaalta, tyypillinen rusehtava verho oli ainoastaan välissä.

       Kummipoikamme oli lähdössä Suomesta meille viettämän hiihtolomaa, mutta kuinkas ollakkaan lento oli Helsingin päässä

       myöhässä parisen tuntia. Vielä tänäänkin kuului rakettien pauketta.

       No just....tätähän täällä. Katsokaapa myös saman jutun lopussa oleva lista maailman pilvenpiirtäjistä.

       Melkein pääsi unehtumaan maininta, että Simo on ollut Aasiassa 9 vuotta ja 3 päivää. Kyllä näihin vuosiin mahtuu paljon asioita...

       asumista kolmessa Aasian maassa, lasten rippijuhlat, ylioppilasjuhlat , tulo isovanhemmiksi ja paljon paljon muuta mukavaa on

       jäänyt tähän asti plakkariin. Mitä kaikkea vielä kerkiikään tapahtumaan sen aika näyttää.

       Kävin Karrin kanssa Blue Frogissa syömässä ja sinne  mennessämme siellä oli mukavan rauhallista, kunnes paikalle saapui

       kolmen ranskalaisnaisen ja yhden lapsen seurue. Siinä oli kaukana enää rauhallisuus. Naisille ei tahtonut kelvata mikään.  

       Kylmää on edelleen. Eilen auton mittari näytti +7, mutta kylmä viima tekee purevaksi. Tänä aamuna...niinkuin monena muunakin

       aamuna nurmikko on huurteessa

Aurinko lämmittää, mutta edelleen on nähtävissä rajakohta, mistä huurre ei vielä ole sulanut.

       Eipä rakettien ampuminen ole vieläkään loppunut...tänä iltana räiske kuului jälleen. Nyt oli vuorossa Lantern Festival-juhla.

       Aurinko lämmitti jo mukavasti...autonmittarissa +17. Kävin Karrin kanssa YuYuan Gardenissa ihastelemassa lyhtyjä ja

       rotta-koristeita. Väkeä oli taas oikein mukavasti liikkeellä

       No niin tuli sitten valloitettua jälleen yhdet markkinat...nimittain silmälasimarkkinat. Simo osti lukulasit vähän reilulla 20 eurolla.

       Aikaa taisi mennä noin puolitoistatuntia koko ostosreissuun ja lasit sai mukaan, joten ei tarvitse uutta reissua niiden lasien takia

       enää tehdä. Paikka on monen suomalaisen suosiossa, eikä ole kuin positiivista sanomista kuulunut tuosta marketista. Toivotaan,

       että Simokin kuuluu tähän tyytyväisten asiakkaiden joukkoon.

       Sateinen ja harmaa päivä, asteita +6. Kävin Karrin kanssa Huihai Lu:n kaupoissa. Alennusmyyntiaika on menossa, mutta eipä

       sitä käsiin jäänyt mitään alennustavaraa.

       Ruuhkaa riittää Shanghain teillä. Vajaan parin kilometrin matkaan meni tänään n. 45 min...peräänajohan tuon ruuhkan oli jälleen

       kerran aiheuttanut, täällä ei turvavälistä tiedetä mitään niin peräänajoja näkee liikenteessä päivittäin.

       Eilen kävimme koko poppoo illallisella kiinalaisessa ravintolassa Abundant Green Garden. Paikka ja palvelu sai plussaa, mutta

       ruoka ei ollut mitään ihmellistä. Siinä ravintolassa hinta laatusuhde ei ole oikein kohdallaan.

       Eipä todellaankaan tule näiden kiinalaisten kanssa aika pitkäksi...pitävät kyllä koko ajan skarppina. Tänä aamuna TASAN

       klo 9.00 piti olla työmiestin oven takana...mutta arvatkaapa olivatko. NO EIPÄ TIETENKÄÄN. Miestin piti tulla korjaamaan

       lämmityssysteemiä ja korjaukseen on varattu KOLME päivää, kun on niin iso projekti. Kävin leasing-toimistolla kysymässä

       missä ukkelit viipyvät, kun olin jo odotellut kolme tuntia. Asuvat niin kaukana, että matkaan menee aikaa ja ovat meillä iltapäivällä.

       No tämä selitys ei minulle kelvannut...seuraavana selityksenä oli, että ovat tekemässä toista projektia ja tulevat meille

       iltapäivällä...ei mennyt läpi, sillä tämä päivä klo 9.00 piti aloittaa meidän projektia...no siinä tyttö oli hetken aikaa hiljaa miettien

       mitähän seuraavaksi sanoisi...on niin iso firma ja paljon töitä, että eivät millään ennätä ajoissa joka paikkaan...tulevat iltapäivällä.

       Sanoinkin, että eihän tällä tavalla asioita hoideta, miksi sitten lupaavat tulla, jos kerran aikataulu on niin tiukka ja vielä kolmeksi

       päiväksi. Mutta, mutta...jospa en ymmärtänytkään, että sanoivat vain nuo päivät ja tulevatkin vasta sitten viimeisenä päivänä...ei

       näin voi tehdä...peruin omat menoni, jotta miehet voisivat tulla tekemään työnsä. Ilmoitin sitten kuskille, että tulee hakemaan

       minut ja Karrin iltapäivällä ja jos siihen mennessä ei ukkeleita ole näkynyt niin sitten ryhdymme muihin toimenpiteisiin. Ukkelit

       tulivat puoli kahden aikoihin ja lupasivat tehdä hommia nelisen tuntia.

       Tämän korjauksen aikana meillä ei ole lämmitystä...kaasu on poikki...joten meille oli varattuna clubilta kaksi huonetta. Senkin

       sai, kun aikansa väänsi, että emme voi mennä suihkuun, kun ei tule kuumaa vettä...tuleehan kylmä vesi, tokaisi tyttö leasing-

       toimistolta...juupa juu...että näin....välillä ei tahdo löytyä sanoja, mitä näistä immeisistä ja asioiden hoitamisesta sanoisi. Eipä

       tule vettäkään.

       Vajaat neljä tuntia kaveri (huom.vain yksi, muut vain kävivät tuomassa tarvikkeita)  teki töitä ja ilmoitti tulevansa huomenaamuna

       klo 8.00. Niin mutta eihän se nyt käy, kun olemme tuolla clubillakin yötä ja pitäisi Karrikin saattaa kentälle. Minä TULEN klo 8.00

       ja käännähti kannoillaan.  Taisi pojalla olla pieni näpäytys Laitalan rouvalle, joka kiukkuisena ilmoitti, että tulivat lähes viisi tuntia

       myöhässä.  Tule klo 7.45...johon kaveri myöntyi...katsotaan sitten...no jos ei ole paikalle 7.45 niin sitten saa odottaa yhdeksän

       tai puoli kymmeneen, kun tulen takaisin kentältä

       Aikainen herätys clubilla nukutun yön jälkeen. Karrilla lento Suomeen ja olipa hyvä, kun lähdimme ajoissa, sillä jono Finnairin

       tiskille oli todeeella pitkä...45 min ja olimme vihdoinkin tiskillä. Enpä ole ennen nähnyt näin tarkkaa matkatavaroiden tarkistusta,

       käsimatkatavarat punnittiin ja mitattiin. Olen kyllä kuullut, että näin on tehty on pitkän aikaa, mutta ensimmäinen kerta, kun omin

       silmin tämän totean. Valokuvia Karrin lomasta.

       Autotalli on hurjan näköinen, tiilimurskaa kasapäin ja tavarat pölyn vallassa.

       Huomenna pitäisi olla homma tehtynä, toivottavasti.

       Illalla kyllä katselin mitä kaveri oli saanut aikaiseksi päivän aikana ja työtä

       näyttää aika paljon vielä olevan.

       No niin kuumaa vettä saamme jälleen. Kolme päivää tämä homma kesti, mutta vielä riittää tekemistä mm. autotallin seinän

       maalaus.

       Teemu oli jälleen päässyt koulun lehteen maininnalla "the player of the match". Maininta lehden viimeisellä sivulla.

       Kyllä oli hauskaa niin kuskillamme, managementin pojilla kuin minullakin, kun koitin saada heidät ymmärtämään, että

       autotallissa oleva telkkari on rikki. Kuski oli tulkkina välissä, mutta kun hänkin ihmetteli miksi emme korjaa telkkaria.

       Telkkarin olimme ostaneet Hongkongista ja on jo siis vanhaa mallia, eikä täältä Kiinasta löytynyt uutta osaa ja tulee turhan

       kalliiksi lähteä Hongkongista asti sitä etsimään sillä tuskinpa oli löytynytkään. Ja Simohan haluaa tietenkin ostaa viimeistä

       teknologiaa olevan TV:n.

       Pirjolla lento Suomeen. Lento oli Helsingissä 45 min myöhässä, mikä johtui kovasta vastatuulesta. Lento meni muuten mukavasti.

       Ainoa negatiivinen asia oli ikuisen vanhat elokuvat, jotka on nähty jo moneen kertaan, sillä viime lokakuussa pyöri samat elokuvat.

       Turvatarkastus Helsingissä on verenpainetta nostattava, jono oli ainakin 100 mertin pituinen ja jatkolento Turkuun lähtisi

       puolentunnin kuluttua. Kiinalaisilta opittu etuileminen peliin ja sieltä puikkelehdin vain muinamiehinä muiden ohi. Tottakai turvalaite

       piippasi ja siinä sitten koitin hoputtaa hitaasti toimivaa naisvirkailijaa. Tuntui, että oikein nauttivat tilanteesta ja tarkistus tehtiin

       kuin hidastetussa filmissä. Luulisi, että Suomessa haettaisiin jokin ratkaisu tähän kaottiseen tilanteeseen, jotta se saataisiin

       joustavaksi. Turun konekin oli myöhässä, joten sain hetken aikaa hengähtää pienen juoksemisen jälkeen. Positiivista oli, että

       matkalaukku tuli samalla lennolla. Olin jopa varautunut aikaisempien kokemusten perusteella, otin käsimatkatavaroihin

       vaatekerran.

       Sanna, Tanja ja Carolina olivat kentällä vastassa. Mennessä ajattelin, että mitenköhän Caro reagoi minut nähtyään, sillä onhan

       siitä jo muutama kuukausi, kun viimeksi näimme. Ehkäpä weppikamera on kuitenkin auttanut, niin ei tullut ihan vieraan näköinen

       ihminen liian lähelle.