01.06.08, Teemun nimipäivä

       Tästä päivästä lähtien kaupoista saatavat muovipussit tulivat maksullisiksi.

       Näin asiasta kirjoitti tämänpäiväinen Helsingin Sanomat:

       "Kiinassa tulivat sunnuntaina voimaan uudet muovipusseja koskevat säädökset. Niiden mukaan alle 0,025 millimetriä paksusta

       muovista valmistettujen pussien myynti ja käyttö on vastedes kielletty. Ohutpusseja kestävämpiä muovikasseja kaupat saavat

       edelleen antaa asiakkaidensa matkaan, mutta enää vain maksua vastaan. Määräysten rikkomisesta kiinni jääviä uhkaa

       sakkorangaistus. Kiinassa on tähän asti käytetty arviolta kolme miljardia muovipussia päivässä, mikä tekee yli biljoona

       muovipussia vuodessa. Kiinalaisessa kaupunkikuvassa rehottavaa muovipussijätettä on alettu kutsua "valkoiseksi saasteeksi".

       Uusien määräysten ajoitus liittyy Kiinan lupaukseen järjestää "vihreät" kesäolympialaiset." 

       Hmm...maksaakohan muovikassit enemmän ulkomaalaisille kuin paikallisille...kassin hinta ei ole osunut silmiin...

       Kummallista piippausta kuuluu, kun soittaa puhelimilla...olemme tainneet joutua salakuunneltavien joukkoon.

       Teemun graduation asu piti olla valmiina jo viime viikolla, mutta vasta tänään kerkesin käydä kangasmarkkinoilla. Viitta oli hyvä,

       mutta lakki ei...lakissa oleva pahvi oli taitettu kaksin kerroin. Myyjä oli ...tottakai...ihmeissään, miksi ei kelvannut...olipa nappikin

       aivan muuta kuin keskellä. Keskiviikkona pitäisi olla valmiina...mielenkiintoista.

       Kävin silmälasimarkkinoilla. Ostin itselleni lukulasit 28 eurolla. Pokissa on vaihtoehtoja vaikka kuinka, mutta minulla kun on sirot

       ja kapeat...hih... kasvot niin eipä vaan tahtonut löytyä sopivia... lähestulkoon kaikki olivat liian leveitä. No nyt ei tarvitse aina

       kuskata mukana Suomesta kalliilla hinnalla ostettuja laseja ja varoa, ettei jää minnekään tai mene rikki. Täältä saa reilut

       kymmenet lasit sillä hinnalla, mitä saa maksaa Suomessa...tietysti saahan Suomessa tarjouksessa olevia laseja aika mukavalla

       hinnalla

       Marian kanssa Gao An Lu:lla ja Luzianbang Lu:lla niin ja jo aamusta HongMeiLu:n Pearl Cityssä. Eipä Maria tällä reissulla

       saanut Pearl Citystä haluamaansa laukkua. Nykyään hinnat ovat aivan hurjia. Kävin eilen myös samaisessa paikassa ja kysyin

       aurinkolasien hintoja...360 rempulaa , huh, huh. Tarjosin 20 rempulaa, kun sillä hinnalla olen aurinkolaseja aikaisemminkin

       saanut. Minut...jälleen  kerran... lähestulkoon naurettiin pihalle. Itseäni nauratti heidän antama turistihinta, minkä myös heille

       sanoin. Tänään samat lasit sain 25 rempulalla.

       Gao An Lu:lta tilasin istuinpäälliset sohvaryhmään...tätä ostosta olemme tehneet lähes viisi vuotta ja, kun Maria taitaa

       kiinankielen, niin käytinpä hänen apuaan ostosta tehdessä. Viikon päästä istuinpäällisillä pitäisi olla kotiinkuljetus, ettei tarvitse

       itse lähteä reilun tunnin ajomatkan päästä hakemaan...toivoa vain täytyy, että ovat kerrasta sopivat.

       Gao An Lu:lta matka suuntautui Luziabang Lu:lle. Siellä oli mekko odottamassa. Teemun tilausta en tänään kerennyt hakemaan

       toiselta kangasmarketilta, huomenna uusi yritys.

       Liikenne tuntuu täällä vain pahenevan. Ruuhkattomia aikoja ei enää juurikaan ole,  liikkuu mihin aikaan tahansa niin joka puolella

       on pitkät autojonot. Tietyöt omalta osaltaan jumittavat liikenteen ja vielä, kun on sellainen ajatus, että minähän lykkään auton

       nokan väliin kuin väliin, niin siinä toisinaan on sellainenkin sekamelska, ettei kukaan pääse mihinkään suuntaan. Meidän kuski

       tosin on välillä liiankin kiltti ja päästää useitakin autoja eteen...toisaalta hyvä niin, ei tule turhia autontönäisyjä.

       Olipa Teemun graduation asu valmiina...hattu nyt ei oikein viimoisen päälle oltu tehty, mutta hyväksyin ...parempi kuitenkin kuin

       tiistaina. Tupsun kun vielä lakkiin löytyisi...huomenna menen RenMin Lu:lle sitä etsimään. Teemun Shanghain päivät vähenee...

       enää kolme.

       Sää on ollut mahtava...lähes 30 astetta jota mukava tuulenvire viilentää hieman.  

       Pinnan venytys päivä, mikä kuitenkin katkesi...

       Ostimme Carrefourista television, minkä piti olla HD sellainen...sellaisen halusimme ja näin ainakin myyjät sen väittivät olevan.

       No ostimme ja maksoimme koko hinnan, jotta kotiintuojat voivat vain jättää tv:n. TV tuli viikon päästä maksusta eli tänään ja

       kuinkas ollakaan ei ollutkaan sellainen minkä luulimme ostavamme. Myyjä suoraan sanoen pi....t meitä. Television päällä oli

       komeat plakaatit, missä mainittiin television ominaisuuksista, mitkä olivat täyttä potaskaa. Koska olin menossa Carrefourin

       kulmille, niin menin pyytämään rahat takaisin ja he saisivat noutaa telkan huomenna. Arvatkaapa onnistuiko helposti...

       ei todellakaan. Tunsin itseni todella roistoksi ja annettiin ymmärtää, että minä olen se joka puhuu potaskaa. He eivät luottaneet

       minuun, että palautamme tavaran. Meidän, asiakkaan, pitää luottaa kauppaan, että tuovat sen tavaran mistä on puhuttu.

       Sekin vielä, että olisivat hakeneet telkan huomenna, niin meidän olisi pitänyt mennä henkilökohtaisesti noutamaan rahat

       kaupasta. Eipä tuo minulle käynyt, ja lopulta sanoin, että jonkun on tultava hakemaan telkka ja tuotava rahat samalla kertaa.

       Mutta siinä vaiheessa, kun minua sanottiin valehtelijaksi, eikä voi luottaa, että saavat juuri sen telkkarin takaisin, minkä tänään

       toivat niin minulta paloi proppu. Suureen äänen kailotin, että haluan rahat nyt käteeni, niin alkoi henkilökunta ottaa minutkin

       todesta. Sain mukaani kaksi kaveria ja vielä käskin heitä antamaan rahat kaverille silmieni edessä. Lopulta telkkari meiltä pois

       ja rahat meillä.

       Tästä taas opimme, että kiinalaiset ovat pohjimmiltaan todella ketkuja ja syyttävät muita. Joskus haluaisi luottaa, mutta kun ei

       voi, silloin tulee narutetuksi, aina pitää kyseenalaistaa joka asia.

       Clubilla kävi vähän samalla lailla tänään. Saimme 100 rempulan voucherin hyvitykseksi, kun ulkouima-allas ei ole ollut

       toiminnassa. Käytimme voucherin toissa päivänä ja clubi lupasi toimittaa fabion kotiimme. Se tulikin, mutta siinä oli aivan väärä

       summa. Clubi sanoi, että voucheri oli 200 rempulan arvoinen ja kuitti sen mukainen. Kysyinkin, että ovatko jäsenet saaneet

       eriarvoisia vouchereita, johon heti vastattiin, että virhe on heillä, arvoltaan pitää 100 rempulaa. Eipä oikein vakuuttavasti tullut tuo

       selitys. Koko ajan asiat tökkii...tilasimme koko pullollisen viiniä, mutta saimmekin vain kolme pientä lasillista ja ihmettelimme

       kuinkas nyt näin. Olivat kaataneet samasta pullosta toisessakin pöydässä ruokaileville. Että sillai...ei oikein kommunikointi toimi

       ja siitä muutamat asukkaat ovat valittaneetkin.

       Niin ja eilen kävin clubilla ja siellä oli kinkki polttamassa sisällä tupakkaa. Kysyin eräältä henkilökuntaan kuuluvalta...joka

       osoittautuikin clubin manageriksi, että kuinka sallivat tupakoinnin aulassa, kun kerran talossa on oikein tupakkahuonekin. Siinä

       vain mies naureskeli, jotkut jäsenet polttavat sisällä...kiinalainen ei voi sanoa negatiivisesti toiselle kiinalaiselle...minä kyllä voin...

       niin tein tänäänkin eräässä kauppakeskuskuksessa, missä joka puolella oli näkyvillä "tupakointi kielletty"-kylttejä ja siellä

       kinkkiukot polttivat mahorkkaa posket lommollaan.

       Teemun lakin tupsu,....löysin yhden sinisen, mikä pitää vielä muokata oikeanlaiseksi.

       Viikon verran ovat movikassit olleet maksullisia. Missään ei vain ole mainittu kassin hintaa...no viikolla paikallislehdessä eräs

       pakinoitisija kirjoitti kasseista. Hän mainitsi kirjoituksessaan kassin hinnaksi 0.50 rempulaa...viitisen eurosenttiä.

       Iltapäivällä nousi hetkessä kova ukkosmyräkkä. Satoi todella rankasti, autonpyyhkimet eivät meinanneet pysyä samassa

       vauhdissa.

       Miko Roopen kastepäivä.

       Palasimme tänään Bangkokista, jossa Simo oli työreissulla ja minä tutustumassa kaupunkiin. Ensimmäinen kerta Aasiassa

       asumisen aikana, niin tai olenhan vanhalla lentokentällä vaihtanut konetta, kun asuimme Hongkongissa ja Singaporessa.

       Kaupunki vei sydämeni totaalisesti...kulkeminen on helppoa. Kävellessä piti katsoa jalkoihin, ettei astunut maassa oleviin

       kolosiin tai kannettomiin vesikaivoihin. Ihmiset ovat todella ystävällisiä. Kerjäläisiä katukuvassa näki paljon...lapsista vanhuksiin.

       Tyttöpoikia vai poikatyttöjä, miksi niitä nyt oikein sanoisi, tuli vastaan päivittäin, samoin pariskuntia...harmaahapsinen länsimäinen

       mies ja nuori thaityttö. Illastimme tiistai-iltana eräässä italialaisravintolassa ja istuimme ikkunapöydässä, josta oli hyvä katsella

       ja ihmetellä, kuinka thainaiset kaupittelivat itseään, ei ollut väliä millainen mies kadulla käveli, kaikki kelpasi.

       Tavaraa oli myynnissä laidasta laitaan. Kojuja jalkakäytävillä vieri vieressä. Samanlaista tavaraa on myynnissä Shanghaissakin.

       Hintoja emme kyselleet, sillä ei ollut tarkoitus ostella kaikenmaailman hörhötyksiä. Olo tuntui turvalliselta, vaikka toisinaan väkeä

       yli ympärillä, yksin uskalsin kulkea. Yksi häirikkö oli eräässä ruokapaikassa. Mies puhui itsekseen ruotsia... ei kyllä ollut yhtään

       ruotsalaisen näköinen...ja herätti hieman kummastusta. Odottelin omaa vuoroani ja mies tuli seisomaan eteeni ja sanoi sen

       olevan hänen paikkansa...ok...eihän minulla mitään kiirettä, mukava olla ilmastoidussa paikassa. Viereinen kassa vapautui ja

       mies viittoi minua menemään siihen...ja edelleen mutisi itsekseen. Lopulta kysyi minulta olenko Ok...siihen teki mieli sanoa, että

       mina olen kyllä, mutta hän ei. Olinpa hiljaa...Valokuvia.

       Kone oli pari tuntia myöhässä ja Bangkokissa satoi hetken aikaa vettä oikein kunnolla ja sen huomasikin, kun Shanghain päässä

       saimme laukkumme. Omasta laukusta nimittäin tuli sisältä oikein kunnolla vettä. Avasimmekin laukun kentällä ja sisällä oli

       todellakin vettä ja vaatteet kosteina.

       Teemu lähti Suomeen maanantaina. Tänään oli lento Turusta Helsingin kautta Rovanemelle. Lento Turusta pääsi lähtemään

       reilusti myöhässä ja jännitimme kerkiääkö Rovaniemen koneeseen. Teemu kerkesi, mutta matkalaukku ei...saapui vasta illalla

       myöhään.

       Tilasin viime viikolla istuinpäälliset teak-sohvaamme. Tänään oli kotiinkuljetus.

       Enpä oikein ollut tyytyväinen. Keskipala oli tikattu joka reunasta, isoista palasista

       tämä puuttui, kangas oli vain kiedottu pehmusteen ympärille.

       Kauppareissulta tullessani poikkesin yhdessä pottery-liikkeessä. Kyllä oli ihastuttavia pystejä

       Teemulla pääsykokeet ohitse, oli kuulemma hieman vaikeata ymmärtää Suomen kieltä.

       Onpa jälleen todella hitaat linjat...Bangkokin kuvia piti ladata, mutta yhdenkin kuvan lataaminen kesti ja kesti

       Perjantai ja 13. päivä.

       Marian kanssa silmälasimarkkinoilla ja jäihän sieltä käteen 15 euron lasit. Luziabang Lu:lla oli valmiina jälleen yksi tekele.

       Olin sopinut, että haen aamupäivällä ja olin siellä klo 11.00 aikoihin...eipä ollut valmiina ja jouduin odottelemaan puolisen

       tuntia. Niin ennen klo 12.00 on aamupäivä ; ).  Pääasia, että oli heti sopiva, eikä tarvitse sen takia enää sinne mennä

       Sateinen viikonloppu. Tänään kävimme katsomassa Shanghain "biitsiä". Puhtaan näköistä hiekkaa, eikä roskia maassa...

       tosin eipä rannalla ollut kuin muutama "auringonottaja".

       Kiertelin huonekalukauppoja. Kyllä on huimia hintoja. Kävin eräässä ruusupuu kaupassa, mutta kaupassa ei ollut ketään

       englanninkielen taitoista, niin lähdinpä niinehyvineni kaupasta pois. Kuinkakohan monta kauppaa menettävätkään kielitaidon

       puuttessa.

       Pearl Citystä hain tilaamani lautasliinarenkaat. Hieman jännäsin, että vieläkö neidit muistavat millä hinnalla ne minulle lupasivat.

       Kaivoin rahat pussista ja annoin heille, eivätkä puhuneet hinnasta mitään. Meinasivat varmaan, että on turha aloittaa hintakes-

       kustelua, koska muistin sovitun hinnan. Ihmeen hiljaista tänään Pearl Cityssä, myyjät eivät huudelleet kilpaa liikkeittensä ovella.

       Taitaa olla aamupäivä tässä suhteessa paras aika mennä sinne, iltapäivällä tulee kiire myydä tavaroita, jotta jotakin kolahtaisi

       kirstun pohjalle.

       Fumin Lu...olipas katu...mm. jätevedet tulivat putkea pitkin talon seinää vasten alas katuojaan. Siinä katselin jalkoihini, etten

       mihinkään miinaan astuisi. Ja muutenkin sillä kadulla tunnutaan elävän kuin monta kymmentä vuotta sitten. Kanoja oli kaupan

       ja siinä kadulla ne sitten kynittiin, kun asiakas oli ensin omansa valinnut.

       Teemu aloitti autokoulun.

                           Kyllä kiinalaiset                                Pearl Citystä tilaamani lautasliinarenkaat

                           tämän taitaa

       Tänään suunnittelin olevani kotona ja pitää siivouspäivän, sillä viimeinen viikko on ollut aika haipakkaa. No kuitenkin lähdin

       käymään antiikkikujalla DongMei Lu:lla. Matkalla sinne alkoi sataa ja hiljaistahan kujalla olikin. Olen pitkän aikaa ihastellut

       leijonapäisiä ovikolkuttimia ja niitä sieltä etsiskelin...ja olihan niitä siellä, mutta kuinkas ollakkaan hinta hirmuinen...useampi

       sata rempulaa. Tyydyin muutamaan puiseen kiinalaiseen säilytysastiaan...tingin ja tingin, enkä antanyt omasta hinnastani

       periksi, myyjä lopulta kysyikin, että asunko Shanghaissa...niinpä...ja sain lopulta tavaran omalla hinnallani.

       Antiikkikujalta suunnistin YaYuan Gardeniin ja menin suoraan kauppaan mistä olen ennenkin tavaroita ostanut. Sieltä sain

       kolme erikokoista kolkutinta paljon halvemmalla kuin antiikkikujalla olisi maksanut yksi. Lisäksi ostin yhden todella "vanhan" ...

       niinkuin myyjä sanoi,... kiinalaisen lukon muutamalla eurolla. Paljonhan siellä olisi kaikenlaista mukavaa pientä rihkamaa, mutta

       pää kylmänä vain on liikuttava kojujen ohi. 

       Aikani alueella kävellessäni eksyin kauppakeskukseen, missä oli monta pientä kauppahuonetta. Sieltä koitin ostaa puisia

       MingDynastyn merkillä varustettuja lasin alusia. Kyllä löytyy, vastasi myyjä tiedusteluuni ja soitti toiseen liikkeeseen, mistä ne

       minulle tuotaisiin kymmenessä minuutissa. Taisi mennä kyllä parisenkymmentä minuuttia ja minulle esitettiin aluset...,mutta...

       mutta...väri oli oikea, mutta eihän niissä ollutkaan haluamaani kuviota, vaan simpukan kuoresta tehdyt kukat...ei...ei...en näitä

       halua...myyjän mielestä nämä ovat todella kauniit...niin myyjän mielestä, mutta ei minun. Ei kuulemma koko Shanghaissa löydy

       haluamallani kuviolla, kuinkas osasinkaan kysyä...olen nimittäin nähnyt niitä, mutta en nyt muista missä. Myyjä tiesi, että

       olin nähnyt ainoastaan niitä mitä minulle oli juuri esitellyt....nämä ovat kummaa kansaa, kun tietävät missä olen käynyt ja mitä

       nähnyt.        Olisi vain pitänyt ottaa aluset silloin, kun ne näin.  Kysyin paljonko heillä maksaa lukko, mikä oli aivan sama kuin jo

       ostamani. HInta oli yhdeksänkertainen verrattuna maksaami lukkoon. Sanoin, että en hyvksy turistihintoja, johon myyjä naurahti...

       niinkuin täällä on tapana, kun jokin asia ei mene niinkuin toivovat...ja kysyi asunto Shanghaissa. Eipä meinannut neitokainen

       uskoa minun asuneen täällä jo lähes pari vuotta. Taasen tuli tunne, että olen suuri valehtelija...niinkuin tv asiassakin.

       Kävimme klubilla syömässä...meinasi palaa pinna, jälleen kerran. Saimme kuukausi sitten kirjeen, missä mainittiin uudesta

       menuusta alkaen 15.06. Mutta kuinkas ollakkaan tarjoilijat eivät tiedä uudesta menuusta yhtään mitään...meioota vain hoetaan.

       Vanhaa menuuta tarjoavat, josta ei kuitenkaan ole saatavilla enään juurikaan mitään. Kummaa peliä ja sen kyllä taas sanoinkin...

       ovat varmaan hyvillään, kun kesälomalle lähdemme emmekä häiritse heitä vähän aikaan. Soli, soli pyynnöllä asiat koitetaan

       ohittaa, mutta anteeksi pyyntö ei meille aina riitä.

       Oikein harmittaa kuskimme puolesta, kun sai tänään sakot. Kuski taitaa olla kaupungin tunnollisin ajuri, noudattaa

       liikennesäntöjä, eikä ajattele aina ensimmisenä itseään. Olimme eräässä risteyksessä kääntymässä vasemmalle...

       edellä joku töpeksi ja valot vaihtuivat punaisiksi ja me jouduimme pysähtymän keltaiselle alueelle, missä on pysähtyminen

       kielletty. Eikös nuori todella tiukan näköinen poliisimies tullut koputtamaan kuskispuoleiseen ikkunaan. Taisi olla sen

       päiväinen ruokaraha vielä saamatta ; ). Kenellekään ei ollut haittaa vaikka siinä ruudussa olimmekin, kaupugin liikenteessä

       tapahtuu päivittäin todella törkeitäkin asioita, eikä niihin puututa laisinkaan.  

       Kiertelin kuskin kanssa taulukaupoilla. Otin kuskin mukaani, sillä ajattelin, että voisi apuja keskustelussa. Mutta toisin

       oikeastaan kävi, sillä myyjät sanoivat hinnat kuskille, jotka olivat mahtavia, minulle käänsivät vain selkänsä. Kuski vain naurahti,

       eikä alkanut tinkaamaan. Sanoi vain minulle, että viimeinen hinta. Enpä hyväksynyt, vaan otinkin ohjat omiin käsiini ja sanoin

       oman hinnan, jonka kuski sanoi myyjälle. Kuski vain naurahti, mutta enpä antanut periksi ja sain kuin sainkin taulun sillä hinnalla

       minkä sanoin.

       Simon kello tarvitsi uuden patterin, joten menin samaiseen paikkaan kuin ennenkin. Eipä siellä ollut niin ISOA patteria, kuin kello

       tarvitsi. Kysyin, josko tietäisivät missä olisi. Vastauksena vain meioota ja idontknowta. Ääneen taas ihmettelin, että olisi

       asiakaspalvelua, jos heillä olisi antaa osoite tälläisiä tapauksia varten. Siihen vaan todettiin, että heillä ei ole tuon kokoista

       patteria...senhän jo tiesinkin, mutta osoitetta vain olisin vaille. Sanoin uudelleen, että kellopaikka, ettekä tiedä missä voisi vaihtaa

       ison patterin, ja pyysin myyjää kysymään muilta myyjiltä, jos vaikka joku tietäisi, mutta ei...se ei kuulu hänelle. Arvatkaapa

       näinkö jälleen punaista, kun auttamishalu näillä on aivan nolla. Lopulta nuori kaveri ilmestyi paikalle ja kohteeliaasti kysyi, voisiko

       hän auttaa. Jälleen kerran selitin ongelmani, ja kuinkas ollakkaan hänellä oli antaa minulle osoite, mutta, mutta, kaupassa ei

       ollutkaan paperia, mihin osoitteen olisi voinut kirjoittaa. Ei hätää, sillä tiskillä oli nippu kelloesitteitä, siihenhän voisi kirjoittaa...

       joten annoin sen hänen eteensä. Liian kallis esite kirjoitettavaksi...myyjän ilmeestä päätellen.

       Koko viikko on ollut sateinen, tämä päivä oli aurinkoinen.

       Hesarissa tälläinen uutinen:

       Shanghai vahtaa shampoota ja saippuaa

       Julkaistu: 20.6.2008 11:27

       Shanghai. Shanghain kaupunki Kiinassa on päättänyt tehdä olympiakesänä haistelevan turvatarkastuksen kaikille julkisten

       uima-altaiden käyttäjille. Tarkastusten toivotaan estävän terrori-iskuja. Uimareiden mukanaan tuomat shampoot ja suihkugeelit

       tarkastetaan porteilla. Erikoiskoulutuksen saaneet tarkastajat haistelevat pullojen sisältöä varmistaakseen, että kyse on

       peseytymisaineista. Olympialaiset pidetään Kiinassa elokuussa. Kisat käydään pääasiassa Pekingissä, mutta joitakin

       jalkapallokarsintoja järjestetään Shanghaissa.

       Jaa-a mitäkön vielä täällä keksitään olympialaisten varjolla.

       Kurja sunnuntaipäivä, sillä vettä satoi koko päivän. Siitä huolimatta lähdimme ostoksille... joopa joo, jopa Simo suostui lähtemään

       kaupoille. Olemme jo pitkän aikaa miettineet kuvakehyksen ostoa. Muistitikulle ladataan kuvia, joita sitten voidaan katsella

       kehyksen kautta.

       Kävimme myös YuYuan Gardenissa. Saimme eilen vinkin, että alueen toisella laidalla on neljässä kerroksessa kauppoja, mistä

       voi tehdä löytöjä. Ja todellakin paikka oli täynnä erilaisia kiinalaisia tavaroita. Mekin innostuimme ostamaan muutaman puualusen.

       Kuinka kummassa en ole tuota paikkaa hokannut. Kun menimme talon edessä olevalle aukiolle, niin muistin, että vuonna 2000

       olen samaisella paikalla ollut. Tavarat ovat aivan samoja kuin kahdeksan vuotta sitten. Talon kolmannessa kerroksessa myyjät        

       olivat pakkaamassa tavaroita. Tulevat kuulemma sinne viikonloppuisin ja myyvät tavaroitansa halpaan hintaa sunnuntai iltapäivisin,

       jotta olisi vähemmän pakattavaa ja pois vietävää.

       YuYuanin kaduilla ei sisäänheittäjät huutele enää pelkästään  "laukkuja, kenkiä, kelloja" vaan tuotevalikoima on laajentunut, sillä

       nyt kaupitellaan myös antiikkia. Niinpä...

       

       Sateeton päivä, mutta kuitenkin pilvinen ja harmaa.

       Kesäloma..............

       

       Almatyn sivuilla jatkuu tarinamme...