Toukokuukin jo lähes puolessa välissä. Pirjolla vierähti pari kuukautta Suomessa ja vapun jälkeen paluu jälleen Pietariin. Maaliskuun
alussa lunta oli aivan mielettömästi ja toukokuun alussa puissa oli jo vihreitä pieniä lehtiä. Kevät on Pietarissa pidemmälle kuin
Suomessa. Saimme vieraita muutamaksi päiväksi. Ensimmäisenä iltana illastimme Troikka-nimisessä ravintolassa ja illallisen lomassa
katselimme paikallista laulu- ja tanssiesitystä. Ensimmäinen puolisko oli hyvin venäläinen, mutta toinen puolisko enemmänkin
länsimaalainen.
Keskiviikkosin monet "turisti"paikat ovat kiinni, joten kirkot jäivät siltä päivältä käymättä. Sää oli kylmä, kylmä tuuli ja kosteus tekivät
ulkonaolemisesta ei nautittavaa, joten menimmekin Veri Kirkon lähettyvillä olevaan ravintolaan nauttimaan kuumasta borsskeitosta.
Alkuun tilasimme kuumaa glögia, mikä oli tooodella hapanta...enpä noin hapanta glögiä ole vielä kertaakaan saanut. Ruokailun jälkeen
menimme tutustumaan Venäläiseen Museoon. Hieno ja iso rakennus, joka on pienimuotoisempi kuin Eremitaasi. Sisustus ja katot olivat
jo itsestään katsomisen arvoisia taiteen lisäksi. Päällystakit olisi pitänyt jättää narikkaan, mitä emme mielellämme tehneet, emmekä
tehneetkään. Meidän olisi pitänyt palata takaisin rakennuksen toisesta päästä hakemaan takkimme poislähtiessä. Rakennuksen toisessa
päässäkin oli ulospääsy, joten miksi pitää kiertää talo uudelleen vastakkaiseen suuntaan. No ei muuta kuin takki rullalle ja rulla laukkuun.
Kävimme Mariiskii Teatterissa katsomassa balettiesitystä. Baletti on taiteenlaji, joka menee hieman yli hilseen, mutta rakennus oli hieno,
jo senkin takia oli mukava siellä käydä.
Torstaina 6.5. lähdimme liikkeelle suuntana Eremitaasi. Kuukauden ensimmäisenä torstaina on ilmainen sisäänpääsy, joten ajattelimme,
että tupa on taynnä. No olihan pihalla monta linja-autoa odottamassa matkalaisia, mutta kummasti sitä vaan iso porukka hajaantuu iso
rakennuksessa. Ihmettelimme hiukan, kun väki jonotti lippuluukulla. Me koitimme mennä porttien läpi ilman lippua, mutta eipähän sitä
niin vaan mentykkään, vaan piti palata jonottamaan, jotta sai tuon ilmaisen pääsylipun. Niihän siinä vierähti muutama tunti rakennusta
kiertäessä ja jalat olivat hieman turtana, mutta eipähän se tahtia haitannut, sillä viimeinen päivä vieraillamme päästä katsomaan
Iisakin kirkkoa, joten kirkko seuraava kohde. Ennen kirkkoa kävimme katsomassa Astoria-hotellia, joka on osana Venäjän historiaa.
Iltapäivä oli jo pitkällä, kun poistuimme kirkosta ja menimme ruokailemaan Vodga House-ravintolaan. Mukava paikka, missä on huomioitu
myös tupakoimattomat ruokailijat.
Muutamassa päivässä kerkiää nähdä yllättävän paljon, kävellen välimatkat ovat suhteellisen lyhyitä, mutta autolla joutuukin kiertämään
yllättävän pitkän matkan.
Suomessa ollessani kävin kenkäostoksilla, kun mukana ei ollut muuta kuin talvikengät. Paikallisessa kenkäkaupassa oli synttäritarjouksia
joita minäkin menin katsastamaan. Mutta eipä nuo Suomen mallit oikein iske...kiilakantaa...vanhahtavan mallisia ja kalliita, varsinkin
kotimaiset kengät. Etsiskelin kunnon korolla olevia kenkiä. Ystävälliset myyjät olivat palveluhaluisia ja kaiken mallisia kenkiä esittelivät,
mutta ei sellaisia, kuin halusin. No aikani kierreltyäni silmiini iski juuri miun maun mukkaan olevat kengät...ne ovat kyllä viime syksyn
mallistoa...minulle kerrottiin. No eipä se haitannut, olihan juuri sellaisia kelejä, että tuollaiset syyskengätkin olivat ihan passelit. Hieman
hinta kauhistutti, mutta, kun kerran löytyi sellaiset mitä etsin, niin kärsitään. Niin ja kaupassa kierrellessäni eräs vanha rouva tuli myös
ostamaan kenkiä...ei mitään kiilakannallisia...tossumallisia, vaan kunnollisella korolla olevia. Hyllyjen välistä kuului, että vanhat ihmiset
haluavat juuri sellaisia...siihen minä tokaisin, että niin minäkin.....
