Teimme tuttavapariskuntamme kanssa matkan Viipuriin 4.-5.11.2010. Venäjällä oli 4.11. Kansallisen yhtenäisyyden päivä-juhlinta ja vapaata oli sunnuntaihin asti. Tosin seuraavalla viikolla lauantai on vastaavasti työpäivä. Liikkeelle lähdimme aamuhämärässä ja ajoaikaa oli parisen tuntia. Liikenne oli melko joustavaa, rekkoja tai kuorma-autoja oli liikkeellä jonkin verran, mutta ei samalla tavalla kuin normaaleina arkipäivinä.
Ennen hotellille menoa kävimme tutustumassa Monrepos-puistoon, joka sijaitsee heiman kaupungin ulkopuolella. Ranskan kielinen sana Monrepos tarkoittaa "minun rauhani". Monrepos nimen alueelle antoi wurttenberiläisprinssi Friedrich Wilhelm.
Kuvassa oikealla pääsisäänkäynti puistoon. Klikkaamalla kuvaa saa isommaksi.
Sää oli sateinen ja kolea, niin teimme pienen kierroksen pikaisesti ja lähdimme ajelemaan kohti hotelliamme Hotelli Druzhbaa. Hotellilla olimme klo 11 aikoihin ja Simo kyseli, josko voisimme saada huoneemme. No eihän se nyt niin vaan onnistu, vaikka huoneet olivat kuulemma valmiina, sillä vasta klo 12 jälkeen on mahdollista saada huoneet. Tämä on standardi tässä hotellissa. Virkailija oli kuin toiselta planeetalta, pyöritteli silmiänsä ja katsoi meitä kuin halpaa makkaraa..olisi ehkä asiallistamiettiä toista ammattia, missä ei tarvitse olla muiden ihmisten kanssa telemisissä. Kerran meillä on aikaa niin voisimme syödä tässä välissä, hotellin ravintola on auki klo 7-24. No eihän sekään onnistu vasta kuin klo 12. Onpa kummallinen paikka, no baarin oli auki, jospa sieltä saisi jotain syötävää. Ruokalistan saimme, mutta niitä ruokia saisimme vasta klo 12...no vitriinissä oli kolme leipää ja yksi juustokakku...otamme sitten ne. Muutaman kymmenen minuutin kuluttua meille tultiin sanomaan, että nyt voisimme saada huoneemme, no meillä oli syömisemme vielä kesken, joten menemme myöhemmin. Ja kuinkas ollakkaan, kun kello oli 12, niin johan oli tullut elämää käytävälle...paikalliset tietävät käytännön, turha tulla ennen kello kahtatoista.
Lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Ensin menimme tutkailemaan kaupunginkirjastoa, joka on Alvar Aallon suunnittelema. Matkan varrella oli Punaisenlähteentori, jonka pohjoislaidalla on vanhoja suomalaistaloja ja aukiota vahtii isokokoinen Lenin-patsas. Kirjaston on annettu rapistua, sisälle emme päässeet, kirjasto suljettuna vapaapäivän takia. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä missa kunnossa kirjasto on sisältä.
Kaupungissa on lukuisia kirkkoja.
Raatihuoneen torin laidalla on Preobrazhenskin kirkko, joka valmistui alun perin vuonna 1789.
Pietari-Paavalin luterilainen kirkko. Kirkko rakennettiin vuonna 1799, sotien jälkeen se oli elokuvateatterina vuoteen 1991 asti. Kirkon vieressä on Mikael Agricolan patsas.
Entinen maaseurakunnan kirkko. 1400-luvulla paikalla oli dominikaaniluostari. Kirkko paloi jatkosodan aikana. Korjausten jälkeen paikalla oli sähkötarviketehdas, tehdas paloi vuonna 1989. Torni toimi kirkon tapulina.
Tuomiokirkon torni, joka valmistui 1796, kellotaulu on vuodelta 1848. Vanha tuomiokirkko tuhoutui talvisodassa ja nykyään se on kaatopaikkana.
Viipurissa, kun olemme, niin pitäähän sitä mennä lounastamaan Pyöreään torniin, joka on Kauppatorin kupeessa. Pyöreä torni rakennettiin 1547-1550 Karjaportin edustalle pyöreäksi tykkitorniksi ja osaksi kaupunginmuuria. Nykyään tornissa on mm. ravintola ja kahvila. Ruokasalin eli Vasa-salin seinissä on kuvattuna Viipurin historiaa. Ruokalistaa ei sen paremmin ravintolassa ollut, tarjoilija luetteli alkuruokina borsh- tai soljankakeitto, pääruokana kanaa tai lihaa. Kanassa ja lihassa ei näyttänyt olevan mitään eroa, molemmat olivat yhtä vaaleita...ja mauttomia. Puna- ja valkoviinit maistuivat kuulemma kamalalle...ei ollut viinistä tietoakaan. Pois lähtiessämme meille tuli eräs nuori kaveri huutamaan vihaisena...poika olisi halunut ovirahaa...mutta miksi ihmeen takia...eihän ollut edes ovimies. Katselimme ja kiertelimme torilla, jossa oli myynnissä niin makkaroita kuin villasukkia. Turkkejakin oli yhdessä kojussa ja hieman tuli kumma tunne, kun niitä kokeilimme niin myyjä sanoi meille jotain vihaisesti...olisiko ollut niin, ettei niihin olisikaan saanut koskea, kastella vain. Kauppahalliin kulki tiemme. Pellavaa, kuivattuja marjoja , karkkia, kaiken näköistä rihkamaa, lamppuja, vaatteita, lihaa, kankaita oli saatavilla. Minäkin innostuin ostamaan joululiinan, joka maksoi 6e metri...en tiedä onko halpaa vai kallista Suomeen verrattuna, mutta sellainen , mikä miellytti. Simo osti kuivattuna karpaloita ja tomaatteja...jotka muuten maistuivat karkeilta. Ensimmäisessä kerroksessa oli mukava kulkea, mutta toisessa kerroksessa oli sellainen kuhina, myyjät todella myivät...että sieltä oli päästävä pikaisesti pois. Portaat yläkertaan olivat siinä kunnossa, että kyllä kaksi kertaa mietti uskaltaako niihin astua.
Kahvihammas rupesi kolottamaan ja lähdimme etsimään kahvilaa...no eipä sitä kauhiast tarvi etsiä, sillä lähes joka kadunkulmalla on kahvila. Kahvia ja jotain makeaa...no juustokakkua ainoastaan oli tarjolla...täällä ihmiset taitavatkin pitää juustokakuista , kun niitä näkyy olevan ainaostaan tarjolla. Kahvin jälkeen matka jatkui...
Mielessäni oli eräs lankakauppa ja löytyihän se. Olipa pieni putiikki ja palvelu alakuloista. En oikein muutenkaan pidä, kun ei itse pääse kokeilemaan lankoja vaan pitää katsella tiskin takaa. Eipä ollut minun kauppa ja lahdimmekin hotellille päin.
Illastimme hotellin ravintolassa elävää musiikkia kuunnellessa. Alkupaloiksi tilasimme mozzarellajuustosalaattia...kohta tarjoilijapoika tuli syvään kumartaen ja anteeksipyytäen, sillä mozzarellaa ei ollut...kävisikö parmesan. Mielestämme parmesan ei sopinut siihen salaattiin, joten otamme salaatin ilman juustoa. Poika tuli hetken kuluttua lautasten kanssa, missä olikin jo pääruokamme...missä alkusalaatti...lautaset takaisin ja kohta salaattilautaset edessämme...jossa oli muuten parmesanjuustoa. Pääruokana meillä oli paistettua lohta, jonka arvelimme olevan jäähtynyt salaattiannoksen syönnin aikana. Pääruoka pöyttään, mutta...emme tilanneet sekavihanneksia, vaan kukkakaalia ja brokkolia...ja lohen päällinen oli kovettunut. Sanoin tarjoilijapojalle, että tilasimme kaalia ja brokkolia, poika lähti hakemaan menuuta ja siellä oli selvästi mainittuna noi kaalijutut...lopulta selvisi, että listalla olevia ei välttämättä saisikaan...että sillai.
Ruokailun jälkeen menimme hotellin baariin...siihen samaiseen missä aamupäivällä olimme syöneet leivät ja juustokakun. Viereisssä pöydässä oli muutama suomalaismies ja paikallisia nuoria neitosia. Oli säälittävää katsella nuoria tyttöjä vanhojen miesten kainaloissa. Välillä poistuttiin hissiin ja kerroksiin ja kohta tultiin takaisin. Seuraavana aamuna samaiset tytot olivat jälleen samalla paikalla odottelemassa seuraavia uhreja.
Näin olisi ensimmäinen päivä Viipurissa takana ja oli aika mennä yöpuulle, meillä olisi vielä muutama tunti seuraavana päivänä aikaa kierrellä kaupunkia.
Katua on aikoinaan kutsuttu Suomen kauneimmaksi katumaisemaksi.
Kaupunki yllätti positiivisesti, hieman surku oli katsella rapistuneita taloja, jotka ovat olleet aikoinaan todella kauniita. Mukava oli monissa paikoissa asioida suomen kielellä.
