Loka-marraskuun vaihteen olimme Suomessa. Tällä kertaa kulkupelinä oli auto. Yllätyimme teiden hyvästä kunnosta Venäjän puolella.
Rekkaliikennettä oli melkoisesti, mutta siitä huolimatta ajo sujui sutjakkaasti, sillä rekkamiehet tuntuivat olevan ystävällistä porukkaa ja siirtyivät
pientareelle ajamaan, jotta henkilöautot pääsivät ohittamaan. Rajamuodollisuudet menivät nekin pikaisesti, 50 minuutissa olimme Suomen puolella.
Venäjän puolella passintarkastuksessa meinasi tulla hieman kylmä, sillä emme olleet varautuneet siihen, että pitää jonottaa ulkosalla. Hieman
ihmettelimme, kun kuski ei halunnut syödä mitään tankatessamme autoa, sanoi, että hän syö vasta Suomen puolella...mikäs on hotdogissa vikana...
Simollle kyllä kelpasi. No selvisihän se, kun pääsimme rajan yli ja ensimmäsenä oli Teboilin huoltoasema, niin lohileipäähän kuski halusi syödä.
Kuskimme tuntuu pitävän lohesta, sillä takaisin tullessa osti rajantuntumasta ison lohen. Suomen puolella nopeusrajoituksia kuskimme noudatti
tunnolllisesti., tuntui nautinnolta istua takapenkilla ja nauttia hitaammasta vauhdista, sillä Venäjän puolella vauhti oli melkoista.
Sää Suomessa oli hieno...auringon paistetta ja nollan tuntumassa. Yhtenä aamuna oli hieman luntakin maassa. Hotellissa oli kuhinaa...verrattuna
parin viikon takaiseen, jolloin olimme hotellissa kahdestaan. Riihimäellä oli kehonrakennuskisat ja hotellissa oli tuohon kisaan osallistujia.
Samalle viikonlopullfe sattui myös vinttikoirakilpailut, joten koiriakin oli hotellissa. Vastaanotossa sanoivatkin, jos koirat häiritsevät niin pitää
ilmoittaa, niin käyvät sanomassa omistajille...omistajat olivat gaalaillallisella. No eipä nuo koirat häirinneet vaan koirien omistajat, jotka suureen
ääneen ja ovia paiskoen saapuivat huoneisiinsa aamuyön tunteina.
Aurinkoa riitti ainakin vielä maanantaina, jolloin oli aika lähteä jälleen ajelemaan kohti Pietaria. Paluumatkallakin rajamuodollisuudet menivät
pikaisesti. Taisimme vain sattua oikeaan aikaan mennentullen rajalle. Rekkajonot olivat todeella pitkät, mutta onneksi niillä on omat jononsa.
Tiistaina 3.11. Pietarissakin oli aurinkoinen päivä, tuuli puhalsi vain todella kylmästi. Jouluvaloja on ilmestynyt kauppojen ikkunoihin ja jostain
kaukaa välkehti myös "joulukuusi".
St. Petersburg
20.11.09
Aika se vain viipeltää kovaa vauhtia ja jouluun on enaa hieman oli kuukausi.
Lunta oli maassa muutaman päivän, mutta vesisade sulatti kaiken ja todella surkeita ja harmaita päiviä on ollut aivan riittämiin.
Suomessakin Pirjo kerkesi jälleen käymään. Turussa oli mukavaa syyssäätä. Helsingissä maa oli valkoinen. Menomatkalla matkalaukku ei taaskaan
tullut samaa matkaa, mikä ei ollut lainkaan yllätys, eikä ensimmäinen eikä varmaan viimeinenkään kerta. Jo Turun koneesseen mennessä katselin
matkalaukkukärryä koneen vieressä, että siltä puuttui yksi laukku. Turussa virkailijolta kysyinkin, että taisi ainakin yksi laukku jäädä matkasta pois,
niin oli kuulemma heillä jo tiedossa, että näin kävi. Sain puhelinnumeron, mihin voi soittaa ja tiedustella jos laukkua ei ala kuulua. No laskeskelin,
että klo 19 mennessä laukku pitäisi olla jo minulla, mutta eipä vain kuulunut, joten soitin saamaani numeron. Palveluaika on klo 17 asti...siis että
mitä, miksi antavat numeron. mikä ei vastaa enää myöhemmin. Soitin Hesaan ja ja siellä olivat sitä mieltä, jos laukku ei tule sinä päivänä niin tuovat
seuraavana päivänä. Mutta hetkinen...taas virkoin...pitääko olla samoissa vaatteissa vuorokausi...ettekö olekaan paluulennolla, kysyi virkailija.
Olisin voinut mennä ostamaan vättämättömämmät tavarat ja Finnair saattaisi hyvittää. No sinä päivänä ei olisi enää kauppaan päässyt, joten ei hyvä.
Puoli tuntia soittoni jälkeen laukun tuoja soitti, että on tuomassa laukkua. Takaisin tullessa laukku oli kerennyt samaan koneeseen, vaikka
vaihtoaika oli sama kuin Suomeen päin mennessä.
Tänään saamme vieraita Suomesta. Huomenna olisi Pietarin Suomalaisten pikkujoulut, mutta tänä vuonna jätämme pikkujoulut väliin ja nautimme
vieraidemme seurasta.
22.11.09
Sateinen viikonloppu...tosin sunnuntai aamupäivä oli aurinkoinen ja lähes pilvetön, mutta iltaa kohden sää muuttui pilviseksi.
Vieraidemme kanssa kiersimme kaupunkia lauantaina. Ensimmäinen kohde oli Iisakin Kirkko, joka on todella hätkähdyttävä paikka, vaikka jo kerran
aikaisemmin siellä olemme käyneet. Väkeä ei ollut kovinkaan paljoa, joten oli mukavaa ja rauhallista katsella ja ihailla maalauksia, kattolamppuja
ym...silloin tällöin kuului myös suomenkieltä puhuttavan. Kirkon jälkeen ajelimme ihastelemaan Eremitaasin mahtavia rakennuksia. Lippuluukulle oli
pitkä jono, joten emme tällä kertaa jääneet jonottamaan kylmässä säässä. Oppaan kanssa sisälle pääsy on toiselta ovelta ja muutenkin oppaan
kanssa kiertely antaa paikasta enemmän, kuin itse kiertäen. Matkalla autolle pysähdyimme erääseen matkamuistomyymälään. Tuotteita löytyi paljon
halvemmalla kuin lentokentän tax free- myymälöistä. Seuraava kohde oli Kirkko veren päällä-kirkko. Iso ja kaunis rakennus niin ulkoa kuin sisältä.
Pikalounaalla kävimme paikallisessa ravintolassa aivan kirkon kupeessa. Lämmin soljankakeitto ja kuuma tee tekivät hyvää ja lämmittivät
mukavasti.
Kaupunkikierros jatkui, seuraavana Aurora-risteilijä, joka tuli kuuluisaksi lokakuun suuren vallankumouksen yhteydessä. Keulatykki ampui
laukauksen, joka toimi lähtömerkkinä Talvipalatsin valtaukselle lokakuun 25. päivänä 1917. Sisäänpääsymaksua alukselle ei ollut, tietysti tänään
risteilijä suljettiin ennen aukioloajan loppumista, joten kierroksemme jäi hieman kesken. Paljon jäi katseltavaa vielä seuraavallekin kerralle.
Illallinen oli ravintolassa nimeltä "Russian Vodkaroom #1" Iisakin kirkon läheisyydessä. Mahtava paikka, hyvä ruoka ja ystävällinen palvelu.
Ravintola missä tupakoimattomille oma puoli.
Sunnuntai aamu valkeni siis aurinkoisena ja iltapäivällä saatoimme vieraamme Pulkovan (suom. Pulkkala) lentokentälle.
