Untitled

Kesäkuu alkoi Prahan matkalla. Tiistaina 2. pva aamutuimaan lähdimme liikkeelle ja perillä olimme kahden aikaan paikallista aikaa.

Lentokenttärakennuksesta ulos ja etsimään keltaisia AAA takseja, jotka kuuleman mukaan ovat kaupungin rehellisin taksiyhtiö.

Matkalle hotelliin ihastelimme kaupungin kauniita vanhoja taloja. Sääli. että graffiitti porukat ovat kirjoitelleet ja piirtäneet talojen

seiniin mitä kummallisimpia kuvia. Hieman hämmennystä herätti vierekkäin kadunvarteen parkkeeratut autot, illalla tapasimme

erään ystäväperheen ja se sanoivatkin, että kaupungissa on sallittu tämä parkkeeraustyyli.

Hotelli sijaitsi aivan vanhan kaupungin tuntumassa. Hotel Palace Praha oli hyvä valinta. Henkilökunta todella ystävällistä...niin

yleensäkin tuntui paikalliset olevan, hotelli oli myös siisti ja aamupala oli aivan mahtava. Saimme jälleen uuden sukunimenkin,

Laitalu...jatkoa sarjalle Laitila, Laitamo,Laitiola ym....no rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Illalla siis tapasimme kaupungissa asuvan suomalaisperheen ja heidän opastuksellaan saimme tutustua paikalliseen metroon. Lippu piti

ostaa ja leimata leimauslaitteessa, mutta hieman ihmetytti, että laiturille pääsi ilman puomin puomia. Kuulemma todella paljon

ihmisiä kulkeekin ilman lippua ja rapsut ovat kovat. Enpä ole koskaan ollut niin syvälle maan sisään menevissä rullaportaissa, kuin

täällä. Ruokailtuamme eräässä italialaisessa ravintolassa hyppäsimme jälleen metroon ja suuntana vanha kaupunki. Kävelimme

kuuluisaa Kaarlen Siltaa pitkin kohti keskustaa. Kerjäläläisiä oli todella paljon katukuvassa, polvillaan maassa kumarassa asennossa.

Kävimme katsomassa, Starmestske Namest-aukiolla, miltä näyttää kuuluisa Tähtitieteellinen Kello (Astronomical Clock), jossa

tasatunnein tulee esille 12 apostolia (Tasatunnein 12 apostolia vaeltaa kellossa olevan luukun aukosta ja kuolemaa kuvaava luuranko

soittaa kelloa ja kääntää tiimalasin alassuin. Lopuksi kukko heiluttaa siipiään ja kiekaisee ylimmässä syvennyksessä luukkujen

sulkeutuessa : Wikipedia). Samaisella vanhan kaupungin aukiolla sijaitsee Tynin kirkko. Kirkon kahta tornia kutsutaan "Aatamiksi ja

Eevaksi". Hotel u Princen kattoterassilla ihastelimme kaupunkia iltavalaistuksessa.

Keskiviikkoaamuna olikin aikainen herätys, sillä klo 9. meidän oli määrä olla Kazakhstanin konsulaatissa laittamassa viisumihakemuksia

sisään. Niin pitkälle piti lähteä viisumeiden takia, mutta eipä harmittanut, kun sai tutustua hienoon kaupunkiin. Meille oli annettu

tiedoksi, että pari päivää asian hoitamisessa menee, mutta eihän asia näin ollutkaan, vaan me saimme passit takaisit vasta seuraavan

viikon tiistaina. Ei auttanut vaikka olisimme maksaneet ns. pikalisää, tiistaina vasta saisimme passit. Oli melko töykeä mies vastaanotossa,

no Almatyssa olemme tottuneet virkamiesten "tärkeyteen". Simoa ei hirveästi kyllä viehättänyt ajatus lähes viikon odottamisesta, mutta

minkäs voit. Hotelli tarjosi meille hotellin auton ja kuskin, kun kyselimme taksin saantia, ja se olikin hyvä vaihtoehto taksille, sillä pitihän

konsulaatissa täyttää lomakkeita ja kuvakin tarvittiin. Simo unohti ottaa kuvat mukaan ja eikös sitten tarvinnutkin lähteä valokuvaamoa

etsimään. Hotellin auto oli odottamassa niin ei mennyt aikaa enää uuden taksin hommaamiseen.

Nähtävää riittää niin ettei aika tule tässä kaupungissa pitkäksi.

Jokiristeilylle saivat nuoret laivapojat meidät puhuttua ympäri. Risteilyn piti kestää 45 min, mutta olikin vain 30 min mittainen.

Samaisella lipulla pääsi myös Charles Bridge Museoon, jossa kävimme vasta pari päivää risteilyn jälkeen. Opasteet johdattivat meidät

yhteen pieneen huoneeseen. Se kierretyämme odottelimme hetken aikaa, josko joku tulisi päästämään meidät museon puolelle.

Eräs henkilökuntaan kuuluva ohitsemme menikin pari kertaa, mutta ei ollut meitä huomaavinaankaan. No eihän siinä muuta kuin

kysymään lippuluukkutädiltä, kuinka pääsemme museon puolelle ja näytimme meillä olevia lippuja. Museon puolelle pitää maksaa...

150 kruunua...no meillä on liput...näytimme. Ei näillä lipuilla pääse kuin siihen yhteen huoneeseen missä jo kävimme...suut

ymmyrkäisinä ihmettelimme, että tuoko oli todellakin museo...siellä oli kerrontaa Kaarle Sillan korjaustöistä, joka oli paraillaan menossa.

Ja samaiseen huoneeseen pääsee kuka tahansa, ilman lippuakin. Hieman tuli tunne, että taas turisteja on jymäytetty. Sisällä ollessamme

ulkona oli alkanut sataa, joten joimmekin kahvit tämän paikan kahvilassa...taisi olla kaupungin kalleimmat kahvit.

Lauantaina oli Prahan Linnaan, Prague Castle, tutustuminen. Joissakin esitteissä oli mainittu bussit ja metrot, jotka vievät lähelle, mutta

me päätimme kävellä. Matkat ovat sen verran lyhyitä, ettei kannata ostaa lippuja ei varsinkaan monen päivän pakettilippua, mitä

turisteille tarjotaan. Linnaan johti kapeat portaat, jotka paikoitellen meinasivat olla ahtaat, kun samoja rappuja tultiin myös poispäin.

Pysähdyimme ihastelemaan näkymiä matkan varrella olevaan ravintolaan Villa Richteriin. Aluella sijaisti myös "viinitila". Linnan

portin läheisyydessä oli maistiaisena lämmintä viiniä...sanoinkin Simolle ennenkuin maistoi, että taitaa olla meidän tuntemaa glögiä ja

niinhän tuo aivan glögille maistuikin.

Linnan alueella sijaitsi monta eri kohdetta: Old Royal Palace, National Gallery, St.George's Bazilica, Golden Lane, Picture Gallery,

Powder Tower, St.Vitus's Cathedral sekä edellä jo mainitsemani viinitila.

Sade hieman haittasi kulkuamme ja minun kengät...jalat olivat tosi kipeät, joten eipä auttanut kuin ostaa uudet kengät, johon mahtuu

varpaat kunnolla. Lippu koko alueelle maksoi 350 kruunua per henkilö eli reilu 12 euroa.

Sunnuntaina 7.6. kävimme Klementinum-nimisessä paikassa, jossa sijaitsee "Mirror Chapel", jossa nimensä mukaisesti on

peilejä niin seinissä kuin katossa. Vaikuttava paikka koristelisine esineineen ja maalauksineen. "Baroque Library":ssa on reilut 20.000

kirjaa ja voi sitä kirjojen tuoksua. Rakennuksessa sijaisee vielä astronominen torni. Kapeita rappusia pitkin kiipesimme rakennuksen

korkeimmalle paikalle, josta oli hulppeat näkymät yli Prahan kaupungin. Alunperin Klementinum on toiminut jesuiittaluostarina.

Illalla oli vuorossa kulttuuria Mozartin ja Starussin musiikin tahdissa. The Municipal House:n Smetana Hall:ssa saimme kuulla ja nähdä

reilun tunnin ajan hienoa musiikki soitettuna ja laulettuna sekä balettitanssin siivittämänä. Sali oli mykistävä, kauniine yksityiskohtineen.

Liput kävimme varaamassa paria päivää aikaisemmin ja oli hieno tunne, kun löysi omalla nimellä varustetun paikan.

Jazziakin kävimme kuuntelemassa. Pienen pieni hieman hämyinen paikka erään hotellin alakerrassa. Kaupunki ja varsinkin vanha osa on

täynnä pieniä hotelleja. Niin ja Starbucksissa täytyi käydä juomassa Vanilla Lattea, joka oli Singaporessa ja Shanghaissakin mielikahvini.

Löysimme aivan ihanan ravintolan, jossa oli kynttikövalaistus ja linnamainen tunnelma. Viereiseen pöytään tuli eräs pari ja heillä ei

mennyt kovinkaan hyvin. Jonkin aikaa siinä olleina, nainen rupesi itkemään...jotakin sanaharkaa heillä oli. Hieman oli vauvautunut olo,

mutta eipä he meitä kovinkaan kauhiast häirinneet.

Juutalaisella hautausmaalla oli myös aikomus käydä. Mutta jono alueelle oli hirmuinen niin emme haluneet kuluttaa aikaa jonotteluun,

vaan jatkoimme matkaa vanhan kaupungin kapeilla pikkukujilla kävellen ristiin rastiin. Vaikka olimme siellä kulkeneet jo useamman

kerran niin aina löytyi jotain uutta. Taloissa on yllättävän paljon erilaisia yksityiskohtia ja maalauksia.

Vahakabinetti tuli tutkittua...aika paljon oli paikallisia kuuluisuuksia...mm.urheilijoita ja kirjailijoita. Kidutusmueossa kävimme

katsomassa erilaisia kidutusmenetelmiä, joita käytettiin entisaikaan tuomittujen kiduttamiseen. Miten ihmiset voivatkaan olla toisilleen

todella julmia, välillä meni kylmät väreet selkäpiissä. Seksimuseokin kaupungista löytyy. Pitihän meidänkin menää katsomaan, millaisia

vempaimia sieltä löytyy, mutta jäi tällä kertaa käymättä paikassa.

National Museum, Kansallismuseo, oli hienoinen pettymys. Komea rakennus niin ulkoa kuin sisältäkin, mutta näyttelytilat eivät meitä

sykähdyttäneet.

Tulihan tiistaipäivä vihdoinkin ja passin hakupäivä konsulaatista. Karttaa tutkiessamme päätimme lähteä matkaan jälleen

kävellen, sillä matkaa ei todellakaan ollut pitkästi Letenske-puiston halki. Konsulaatti sijaitsee rauhallisella omakotitaloalueella. Alueella

ovat myös monen muun maan konsulaatit. Vihdoinkin passi kädessä ja passissa viisumi. Tuli helpottunut olo. Matkalla takaisin keskustaan

poikkesimme katsomaan puistossa sijaitsevaa Hanavsky pavillionia. Siellä oli tottakai ravintola ja kalliit hinnat.

Keskiviikkona 10.pvä kävimme ruokailemassa Restaurant Rybi trh -kalaravintolassa, jonka bongasimme eräästä esitteestä. Paikka sijaitsi

eräällä sisäpihalla, niin eipä sinne ihan noin vain eksy. Mekin olimme menneet monesti paikan ohi viikon aikana. Viihtyisä paikka ja hyvä

ruoka. Ja tottahan toki Prahassakin on pieni Eiffel-torni Petrin-kukkulalla, jonne pääsee mm. kaapelivaunua käyttäen . Ne oli vielä

näkemättä, joten lähdimme Vltava-joen toiselle puolelle käyttäen tällä kertaa Most Legii eli Legii-siltaa. Kaapelikärryn lipunhinta oli

26 kruunua, joka oli todella paljon pienestä matkasta...511m...sillä keskustassa metrolla pääsee paljon halvemmalla. No turistipaikka, niin

silloin saa maksaa. Eipä tullut kiivettyä Eiffelin huipulle, siitäkin ilosta olisi pitänyt maksaa 100 kruunua...eipähän nuo nyt niin kauheita

summia euroina ole, mutta kuitenkin. Torni on lähes 64m korkea ja siinä on 299 porrasta.

Paikka muuten oli ihastuttava, kauniita ruusuistutuksia isoina aloina. Emme aikoneet tulla vaunulla enää alaspäin vaan lähdimme

tutkiskelemaan, josko löytyisi tie alas. Ja löytyihän se, mutkitteleva tie kulki rauhallisen metsikön lapi.

Torstai koitti ja lento Istanbulin kautta Almatyyn. Simo muisteli Istanbulin kentän olevan pienen pieni, mutta näin saattoi olla reilut

kymmenen vuotta sitten, sillä tänä päivänä lenttokenttärakennus on hieno sekä tilava ja siellä on myös paljon nimekkäitä myymälöitä.

Kyllä oli mukava viikko. Toistekin ajattelimme kaupunkiin mennä ja silloin keskitymme konsertteihin, joita on monessa monessa paikassa

joka ilta.