Untitled

Carolinan vuosi vaihtui edellisvuoden tapaan Riihimäellä. Caro ihmetteli kovaa pauketta ja valoilmiöitä. Hienosti

Carolla sujui aattoilta mummin, vaarin ja Tanjan kanssa kylässä. Kyläpaikassa oli joulupukki, mikä oli lähes

Caron kokoinen ja sitä käytiin katsomassa vähän väliä. Edellispäiväna kaupassa Caro oli pikkupukille sanonut

kättäpäivää, niin olisi halunut tehdä samalla lailla myös tämän pukin kanssa.

Niin sitten Karhi pikkuhiljaa tyhjeni, kun Teemu lähti kohti Shanghaita, mummi ja vaari Almatyyn, Caron porukka

Turkuun. Tanja jäi vielä muutamaksi päiväksi Riksuun ennenkuin matkusti Tampereelle.

Hoitorumpa alkoi jälleen, mutta eipä se Caroa haitannut, mielellään jäi sinne muiden kanssa. Olihan siellä

Hoitaja-Marja, jonka nimeä niin monet kerrat loman aika mainittiin.

Tammikuisia kuvia

Helmikuussa Caro teki ensimmäisen ulkomaanmatkansa, joka suuntautui mummin ja vaarin luokse Almatyyn. Melko

aikaisin aamulla piti lähteä matkaan...ensin taksilla bussiasemalle...bussin vaihtoa matkalla ja KLM:n koneella

Amsterdamin kautta Almatyyn. Carolle oli varattu koneeseen lastenateria, mutta eipä sellaista listalta löytynyt...kahvikin

oli kuulemma matkan aikana loppunu, niin, että kaikille matkustajille ei ollut edes yhtä kupillista riittänyt...onpa outoa.

Sannalla oli rattaat mukana, jotka piti olla valmiina Amsterdamin päässä odottamassa koneesta pois lähtiessä. Eipä

tämäkään toiminut, sillä eipä rattaita käytävällä näkynyt. Ystävällinen henkilökunta oli soittanut Helsinkiin ja tiedustelleet,

ovatko edes matkaan lähteneet. Hesan päässä näytti siltä, että matkassa ovat. No hyvin kentällä oli kuitenkin mennyt...

olihan mukana Tanja-nanny : ). Caro ei ollut nukkunut koneessa kuin parisen tuntia, mutta siitä huolimatta matka oli

mennyt hyvin. Eihän Caro ollut kerennyt nukkua, sillä pitihän siellä hauskuuttaa niin lentoemäntiä kuin matkustajiakin.

Viisumit olivat odottamassa Almatyn päässä ja kauan saimmekin odotella tyttöjä, ennenkuin pääsivät ulos

passintarkastuksesta ja saivat noudettua kassinsa. Caro oli nähnyt mummin ennenkuin mummi kerkesi huomaamaan

Caroa. Sieltä sitä juostiin kovaa vauhtia mummin syliin. Ja eikun autoon, jossa Caroa odotti ihka uusi turvaistuin.

Päätimme ostaa istuimen autoon, ei uskalla pitää tässä liikenteessä sylissä eikä vielä auton omiin vöihin voi laittaa

istumaan. Perille päästyämme otimme kaikki muutaman tunnin nokoset, jonka jälkeen jaksoimme lähteä tekemään

kaupunkikierrosta.

Ihmeen hyvin Caro iltaisin nukkui ja aamuisin tuli huoneesta tukka pörröllään ja suu korviin asti. Imuri oli kova sana...

kylläpä mummilla ja vaarilla on pölyistä. Vajaa viikko meni nopeasti ja lahtöpäivän aamuna oli jälleen todella aikainen

herätys, sillä lento Amsterdamin kautta Helsinkiin lähti hieman oli kahdeksan. Kyllä oli Almatyn päässä outoa, talo liian

hiljainen. Valokuvia.

Maaliskuu. Caron 2v-synttäripäivä osui tänä vuonna viikolle, joten

synttäreitä vietettiin seuraavana viikonloppuna. Mummi ja Vaari tekivät

yllätysvierailun. Mummi oli kutonut Carolle mekon ja boleron. Eipä neiti

halunut niitä sinä paivänä kokeilla vaan säästi kokeilun seuraavalle

päivälle, kun tuli lisää vieraita. Valokuvia.

Tarhassa on liikkeellä vesirokkoa ja tottahan toki Carokin sen sai.

Kyllä oli surkean näköinen pikkuneiti punaisine näppylöineen.

Caro esittelikin mummille ja vaarille "väppylöitä". Eipä auta kuin

olla tarhasta pois lähes parisen viikkoa.

Huhtikuu

Carolta tulee jo pitkiä, pitkiä lauseita. Tarhassa on kivaa, Maisa-hiiri on kiva, musiikkiohjelmat ovat kivoja ja paljon paljon

muuta. Mummin ja vaarin kanssa skypeillaan päivittäin. Jostain syystä vaari vain ei ole ollut suosioissa viime aikoina,

sillä Caro sanoo "ei vaari", "vaari pois", "ei vaari istu" ja heiluttaa kädellä. Saapas nähdä milloin mummilla ja vaarilla

osat vaihtuu ja mummin kanssa ei haluta jutella. Näin kävi viime syksynä, joilloin mummia ei haluttu nähdäkään...

mummi taisi komentaa liikaa kesäloman aikana ; ).

Kurjiakin asioita Carolle on tapahtunut. Eräänä yönä Sanna oli herännyt, kun Caro koittaa saada hengitettyä. Eipä siinä

auttanut, kuin soittaa ambulanssi paikalle. Sairaalassa pari tuntia ja pääsivät lähtemään kotiin. Sairaalassa olivat

antaneet, joka tehosi nopeasti ja on pitkävaikutteinen, sillä lääkäri epäili äkillistä kurkunpään tulehdusta.

No mummille tuli tästä mieleen Teemu, joka sai pienenä poikana kuumekouristuksen. Se yö on edelleen muistin

sopukoissa ja toivottavasti sellaista ei tarvitse enää kokea. Avuttomana sivusta katselin, ambulanssimiehien toimintaa,

kun Teemu sai kouristuksia eikä tiennyt itse tilanteesta mitään.

Sanna on hieman laiskistunut kuvan ottamisissa...eipä ole tullut tässä kuussa vielä kuvia. No onhan tässä tätä kuuta

vielä pari päivää, jospa vielä kuitenkin.