Olimme Suomessa muutaman paivan. Lensimme talla kertaa Lufthansalla Frankfurtin kautta. Monet ovat sanoneet, etta Frankfurtin kentta

       on sekava, mutta eipa nain ollut meidan mielesta. Opasteet olivat selvat...olihan siella paljon ihmisia ja portilta toiselle pitka matka, mutta

       kun on tarpeeksi vaihtoaikaa niin ei tule paniikkkia. Kone lahti Almatysta 4.30 aamuyosta, ja Hesassa oli yhden maissa paivalla.

       Suomipaivat menivat pikaisesti, mutta kerkesimme kuitenkin kaymaan Helsingissa yhtena paivana. Kiertelimme kauppoja ja loysimme

       astiakaupan, missa myydaan vanhoja astioita mm.  Arabian lautasia ja kahvikuppeja. Ihastuttava pikkukauppa mista voi tehda loytoja. 

       Torstai aamuna lento Almatyyn. Hesasta lahdimme yhdeksan aikoihin ja valilasku oli Astanassa. Yolla kahdelta kone laskeutui Almatyn

       kentalle. Koneessa oli eras kovaaaninen herra, joka ei malttanyt istua paikoillaan laskun aikana ja hanet saatettiin ulos Astanan kentalla.

       Tieda sitten keskeytyiko matka vai oliko maaranpaa Astanassa. Koneen ovella kaytiin vilkasta keskustelua miehen kanssa ja

       kenttahenkilokuntaan kuuluva kavi hanet koneesta noutamassa,

       Oli mukava palata kylmaan taloon, silla lammityslaitteeseen oli tullut jotain vikaa ja mennyt pois paalta.

       Jalleen linjoilla. Jostain syysta paivityssivu ei suostunut aukeamaan ja jouduimme lataamaan ohjelman koneelle uudelleen. Ja nythan oli

       hyva aika paivittaa myos  sivujen ulkonakoa, joten hommaa on taman parissa riittanyt.

       Lunta satoi 9. pv ja edelleen varjokohdissa on lunta. Lampotila on pyorinyt -7 ja +15 asteen valilla. Eraana paivana oli sankka sumu taalla

       meidan suunnalla, keskustaan pain mentaessa ei sumusta ollut tietoakaan. Internet on toiminut vaihtelevasti. Nopeus ei ole sita mita

       omistaja on tilanut. Hieman hankin oli ihmeissaan, kun asia hanelle selvisi.

       Olemme aloittaneet venajan kielen opiskelut. Nyt on takana kolme tuntia. Mielenkiintoista ja haastavaa. Opettajamme on mukavan

       tuntuinen naisihminen. On kuulemma opettanut yli 10 vuotta ja silta tuntuukin, silla homma on hanella hanskassa.

       Kavin Kiinan suurlahetystossa anomassa kiinan viisumia, silla tarkoitus oli menna katsomaan Teemua ja vanhoja Shangahin tuttuja.

       Eipa se niin vaan onnistunutkaan. Nyrean nakoinen nuori nainen oli lasitiskin takana...ei hymyn haivaa. Annoin hakemuuslomakkeen ja

       passini pienen pienesta aukosta ja kuinkas ollakkaan tytto roiskas paperin takasin kouruun ja sanoi jotakin venajaksi ja otti seuraavan

       asiakkaan paperit hoteisiinsa. Takanani oli mukava herrasmies, joka sanoi minulle virkailijan sanoneen, etta tarvitsen hakemuslomakkeen

       ja kutsukirjeen. No minulla oli taytetty lomake enka kutsukirjetta tarvitse, silla olen menossa Kiinaan turistina. Mies sanoi taman

       virkailijalle, joka seuraavaksi sanoi, etten voi itse hakea viisumia vaan se pitaa hakea agentin eli matkatoimiston kautta. Silloin tenget

       alkoivat pyoria silmissani, silla kokemuksesta agentit veloittavat suuria summia tasta palveluksesta. Lopulta tulin siihen johtopaatoseen,

       etta naisvirkailija ei osanut patkaakaan kiinaa saatikka englantia, silla hakemuslomake oli nailla kielilla. Suurlahetystossa oli paljon

       kiinalaisia vanhuksia ja katselin ja kuuntelin, kun he asioivat viereisella tiskilla. Kiinalainen miesvirkailija oli heille todella toykea ja viskoi

       heidan papereitaan.

       

        Rekisterilaattojen autoon saaminen kesti lahes kolme tuntia. Taalla tehdaan kaikki virastoasiat pitkan kaavan kautta. Leimaa leiman

       peraan papereihin. Joten aikaa taytyy varata aina, kun tallaisia virallisempia asioita taalla hoitaa. Laki on laki, johon aina vedotaan.

       Malik-kuskimme viimeinen tyopaiva, silla Simo on tasta lahtien kuskinani..niin ja rohkenen itsekin istua ratin taakse. Kehystytin pari

       taulua ja tanaan olivat valmiina. Sain kehystettya kaksi taulua samalla hinnalla kuin Shanghaissa yhden.

       Olen tassa jo pidemman aikaa metsastanyt mustekasetteja printteriin. Tanaan loysin varikasetin, mutta musta on edelleen halusessa.

       Kaupassa missa myydaan printtereita, ei myydakaan mustetta...omituista. Olisin eraana paivana ostanut nitojan, mutta se jai kauppaan,

       kun ei ollut niitteja myynnissa. Muutama samanlainen asia on tullut eteen, "varaosa" kaupat ovat erikseen. 

       Paivana muutaman opin myos sen, etta kun ostaa sahkolaitteita, niin ne on testattava kaupassa ennen maksamista...olin nimittain

       eraan sahkomiehen kanssa tarvikekaupoilla. Palautusoikeutta ei taalla tunnetta. Jos tuli ostettua viallinen tuote, niin huono tuuri vain kavi.

       Joulukoristeet ovat olleet kaupoissa jo parisen viikkoa. Tanaan katukuvassa nain jo ensimmaiset joulukuuset ja joulukoristeita kiinnitettiin

       moniin keskustan rakennuksiin.

       Viikonlopun aikana ajelimme ympäriinsä kaupungissa totutellen autoon ja liikenteeseen. Melko sujuvaa liikenne täällä loppujen

       lopuksi on. Rauhallisesti, kun vain muistaa ajaa eikä tee äkkinäisiä liikkeitä niin eiköhän tuolla liikenteessä pärjää. Hieman meitä

       harmitti, kun autoon tuli keltaiset rekisterikilvet, sillä se on merkki, etta autoa ajaa ulkomaalainen. Viikonloppuisin näkeekin paljon

       keltaplakaatteja liikenteessä. Sunnuntai aamupäivä on hyvä aika lähteä ajelemaan keskustaan, sillä silloin kaupunki on vielä melko

       hiljainen. Poliisit ovat kuulemma ahkeria pysäyttämään autoja, jotka eivät ole paikallissa rekkarissa siis valkoisissa rekkareissa...

       rahan toivossa...tottakai. No kävihän siinä niin, että meidätkin pysäytettiin, kun olimme matkalla vuorille. Jotain poliisimies meille

       sanoi, mutta eipä ymmärretty sanaakaan. Hieman miehen ilme oli sen näköinen, että pelleilemme hänen kanssaan, kun Simo

       sanoi suomeksi, ettemme ymmärrä sanaakaan. Papereita mies pyöritteli hetken aikaa..eipä ole tainnut kertaakaan nähdä

       kansainvälistä ajokorttia. Moneen kertaan hän meille toisti jotain sanaa ja lopulta antoi paperit takaisin ja päästi menemään,

       todeten varmaan, että ei tämä asia muuksi muutu.

       Kävimme Medeossa asti...n. 2 km korkeudessa. Liikenne oli vilkasta molempiin suuntiin, silla viikonloppuisin monet menevät vuorille

       viettämään aikaansa ja syömään eväitään.

       

Nelijalkaisiakin liikenteessä saa varoa. Lehmiä oli liikkeellä useampikin. Rauhallisesti löntystivät tien yli,  autoliikenne ja meteli ei häirinnyt lainkaa.