Cameron Highland 3.-4.9.
Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna joukko moottoripyöräilyn ystäviä (seitsemän pyörää ja yhdeksän pyöräilijää) kokoontui Malesian puolella Gelang
Patahin Essolla suuntana Cameron Highlands. Olimme sopineet tapaamisen lauantaiaamuksi klo 8.30, mutta rajalla oli pitkä jono muitakin Malesian puolelle
pyrkijöitä, joten myöhästyimme sovitusta ajasta. Tankattuamme pyörät, kuskit ja takapenkkiläiset pääsimme aloittamaan "sieniretkemme" Cameroniin.
Matkalla oli muutama pieni sadekuuro, mutta sadevarusteisiin ei onneksi tarvinnut pukeutua. Pysähdyimme säännöllisesti tankkamaan pyörät, sekä nauttimaan
virvokkeita, sillä nestettä kuluu ajon aikanakin melko paljon. Liikenne oli melko sujuvaa, mutta aina joukkoon mahtuu niitäkin, joiden mielestä on hauskaa kiilata
pyörien eteen.
Isolla tiellä ajaleminen on melko puuduttavaa, mutta Kuala Lumpurin jälkeen Ipohin suuntaan mentäessa tie oli mukavaa "kylätietä" Cameron Highlands sijaitse
n.1830m meren pinnan yläpuolella, ilma siellä on mukavan viileää ja raikasta. Cameron on kuuluisa mm. lukuisista teeplantaaseistaan ja mansikkafarmeistaan.
Tie sinne on mutkikasta ja kapeaa, pisimpien suorien ollessa vain noin sadan metrin mittaisia. Hyvin kuitenkin pääsivät bussit ja muutkin isokokoiset autot ajamaan
henkilöautojen ja pyörien seassa. Tien varrella oli pieniä katoksia, joissa paikalliset vauvasta vaariin myivät hedelmiä sekä muita paikallisia tavaroita. Kypäräpakkoa
siellä ei näkynyt olevan, sillä nuoriso mennä viiletti hiukset hulmuten kovaa vauhtia pikku skoottereillaan.
Majapaikkamme oli Smokehouse, joka on rakennettu v. 1937 ja sisustettu vanhan perinteisen englantilaisen tyylin mukaisesti. Pihapiiri oli kaunis ja viihtyisä.
Eriväriset kukat ja kasvit vastaanottivat vieraansa väriloistollaan. Henkilökunta tuli ulos toivottamaan meidät tervetulleeksi ja kantamaan tavaramme sisälle. Puitteet
eivät ole viiden tähden hotellin luokkaa, mutta palvelu sitäkin parempaa.
Matkan pölyt kurkusta karistettuamme ja vatsan täytettä saatuamme lähdimme katsastamaan huoneitamme; voi kuinka romanttista, tolppasängyissäkin oli punavalko-
raidalliset verhot. Huoneet olivat isoja ja viihtyisiä. Meidänkin huoneessamme oli erikseen ns. pukeutumishuone ja iso kylppäri.
Illallista varten olimme varanneet pöydän. Ensin kokoonnuimme baariin tutkimaan ruokalistaa ja valitsemaan runsaasta ruokatarjonnasta sopivaa syötävää.
Odotellessamme ruoan valmistumista, seuraamme liittyi eräs skotlantilainen herrasmies, joka muistutti suunnattomasti Sean Connerya. Hän kertoi asuvansa
vaimoineen Kuantanissa ja he tulivat myös viettämään viikonloppua Cameroniin. Hetken kuluttua henkilökunta tuli ilmoittamaan meille ruoan olevan valmista, jolloin
siirryimme ruokasalin puolelle. Ilta kului rattoisasti, vaikka ajoa oli takana kuusi tuntia ja vajaat 600 km. Nautimme illallisen jälkeen takkatulen loimusta ja takassa
"grillattujen" vaahtokarkkien makeasta mausta.
Sunnuntaiaamu valkeni pilvisenä. Aamupalan jälkeen tavarat kasaan ja jälleen pyörän päälle. Lähdimme ajamaan takaisin ns. yläkautta, uutta tietä Ipohiin päin.
Tie on leveampi kuin ajamamme tie tulomatkalla ja maisemat mahtavat. Menomatkalla ei eläimiä juurikaan näkynyt.. Kotiinpaluumatkalla näkyi kaksi kuollutta
käärmettä ja yhden tiellä kiemurrelleen päältä melkein ajoimme. Paluumatkaan aikaa kului seitsemisen tuntia. Paikat olivat edellisen päivän ajon jälkeen vielä hieman
puuduksissa, joten pysähdyimme useammin. atkalla alkanut sade myös haittasi ajoamme. Rajamuodollisuudet Singaporen puolella läpi käytyämme erkanimme kukin
tahoillemme viettämään loppua sunnuntaipäivästä. Kotipihalle päätyämme kilometrejä oli kahden päivän aikana kertynyt reilusti yli 1200. Valokuvia.
(Juttu on myös julkaistu SiSun marraskuun lehdessä) .