Simon kanssa kävimme Kuala Lumpurissa katsomassa Formula 1. Meidän lisäksi katsomassa olivat myös Singaporen toimiston väki sekä Australiasta ja Indonesiasta. Oli todella kuumaa ja meteli kovaa. Oli ihan mukava kokemus, mutta kyllä sitä jotenkin on mukavampi istua omalla sohvalla ilmastoidussa tilassa ja katsella kisaa televisiosta, tietäen tarkan tilanteen ja näkee hidastuksena tapahtumia.
Teimme haikkireissuja Lantaun kukkuloilla. Kävelimme usein Mui Wo:n kylään ja nautimme siellä lounaan. Lapset olivat mukana ja olivat tosi sinnikkäitä, harvoin kuului valitusta väsymyksestä. Joskus käärmeitä näkyi polkujen varsilla ja villihärkiä syömässä kukkuloilla.
Muutimme Headland Drive 85:sta Headland Drive 49 kesäkuussa 2000. Muuttomatka ei ollut pitkä ja saimme mukavasti tavarat kuljetettua, Bellyn mies Boy oli järjestänyt miehiä muuttotalkoisiin. Tupaantuliaistemme yhteydessä vietimme myöskin neljän perheen läksiäisiä.
Emme asuneet uudessa osoitteessa kuin muutaman kuukauden, kun pakkasimme tavaramme, jälleen oli läksiäisten aika, muutimme Singaporeen.
DB:ssa oleva glubi keräsi asukkaita yhteen erillaisten harrastusten parissa. Tanja liittyi karate-ryhmään ja viihtyi siellä hyvin. Me aikuiset pelasimme "kossia". Kyllä muilla oli hauskaa meidän pelaamista seuratessa, emme olleet edes huomanneet, että meillä oli katsojia, niin keskittyneitä olimme pelaamiseen. Glubilla oli myös hyvä kuntosali, jota myös ahkerasti käytimme. Uima-allas keräsi paljon väkeä ymparilleen. Ravintolat olivat myös suosittuja. Glubille ei ollut asiaa, ellei ollut glubikorttia mukana, se piti aina esittää sisään mentäessä.
Niin ja täytyy vielä kertoa kiinalaisesta saunakulttuurista. Glubilla olevassa saunassa lämpötila oli 50 astetta, vettä ei saanut heittää kiukaalle, alle 14v eivät saaneet käydä saunassa, paljasta pintaa ei saanut näkyä, pienet pojat eivät saaneet tulla äitien kanssa naisten puolelle, kiinalaiset naiset istuivat meikit päällä ja lukivat lehtiä sekä pukeutuivat muovihousuihin tai käyttivät kelmua, jotta jalat pysyisivät hoikassa kunnossa.
Teimme ostosmatkoja Sentzeniin Kiinan puolelle muutaman kerran naisporukalla. Matka taittui mukavasti (!?) junalla ja matkantekoon sai varata koko päivän. Eräskin kilo kangasta tuli raahattua, mutta seura ja muuten yhdessä olo tekivät kuormasta siedettävän. Eipä matkan rasitus tuntunut senkään jälkeen, kun oli saanut ommeltua ja ripustettua verhot ikkunaan (Headland Dr 49 isäntä ei suostunut hommaamaan meille verhoja ennen muuttoamme taloon.).
Muutamassa kaupassa eivät suostuneet myymään pelkkää kangasta, vaan samaan kauppaan olisi kuulunut myös ompelu. Tarkkana sai olla kauppoja tehdessä, että sai sen määrän mitä todella halusi, metrit muuttuivat muutaman kerran yard:ksi (0.914m), joten joka metrillä ostaja olisi hävinnyt vajaan kymmenen senttiä.