HUSQVARNA TE 310
       
    Eräänä lokakuisena päivänä vuonna 2009 Simo kysyi, lähdemmekö käymään Hyvinkäällä. No mikäs siinä...kunnes tajusin, että matka johtaa
    moottoripyöräliikkeeseen. Sinne päästyämme Simo meni tiskille ja sanoi, että hänen pyöränsä pitäisi olla valmiina. Juu, otatteko sen samantein
    mukaanne, kysyi myyjä.  Minulla leuka loksaksi alas ja olin aivan äimän käkenä, niinkuin sanonta kuuluu. Säilytyspaikkakin on kuulemma jo
    sovittu...eihän meillä ollut edes paikka minne pyörän olisi voinut viedä. Eihän pelkkä pyörä, mutta, kun piti ostaa kaikki varusteetkin.

    No pyörähän seisoi suurimman osan ajasta "säilytyksessä". Ajelemassa miehet kävivät aina, kun vain aikaa löytyi. Niin ja pitihän pyörään
    vaihdella kaikenmaailman osiakin...tulee ihan harrikka-aika mieleen. Ja Simo valittaa, kun ostan lankoja........

    Joulun olimme Riihimäellä ja silloin oli enemmän aikaa ajella. Eräältä reissulta tultiin hieman häntä koipien välissä takaisin, sillä Simolle oli
    sattunut haaveri ja nimetön oli kolahtanut kiveen. Minulle annettiin muovipussi, missä oli sormus kahtena kappaleena. Silloin meikämannella hermot
    petti ja olin todella vihainen, kun vanhan miehen pitää mennä leikkimään, taidot ja ikä tulee jo vastaan, varsinkin, kun tätä lajia on harrastanut reilut
    30 vuotta sitten. Pitäisi malttaa aloittaa rauhallisesti, mutta Simolla on tapana aina mennä heti sata lasissa. Carolina vielä keväällä kysyi minulta,
    vieläkö mummia haamittaa, kun vaaria sattui.

    Muutamana kertana ajoreissulta palasi onnellinen ja väsynyt mies. Mutta eikös taas toukokuun alkupuolella Simo ollut kaatunut. Pyörä oli jo ollut
    talollamme, josta Simo lähti ajamaan, mutta tällä kertaa pyysikin hakemaan kaverilta, en voinut olla kysymättä onko jotain sattunut. Eeeiiii...sanottiin
    vaan, pyörä jää kuulemma öljyn vaihtoon. Jotenkin minusta vain tuntui, ettei kaikki ollut kohdallaan, vaikka pojat kuinka vakuuttivat, että mitään ei ollut
    sattunut. Simo istahti autoon todella kankeesti ja aivan, kuin sattuisi johonkin. Siinäkin vielä kyselin, onko sattunut jotain...no ei....tuli molemmilta
    kaveruksilta lähes yhdestä suusta. Talolle päästyämme katselin Simon liikehdintää, enkä ollut vakuuttunut lainkaa, että mies oli kunnossa. Siinä aikani
    tentattuani, sain lopulta selville. että Simo oli kaatunut ja kylkeen sattui todella pahasti.

    Simo yritti vain sitkeästi olla...muutaman kerran sanoin, että olisiko parasta mennä kuvauttamaan kylki, mutta tapansa mukaan mies kieltäytyi.
    Pietarissa sitten...kahden viikon jälkeen...suostui kuvattavaksi. Pietarissa on Amerikkalainen lääkäriasema, jota on kehuttu. Siellä oli sanottu, että ei
    kylkiluita poikki, lihas saanut vaurion...paranee muutamassa viikossa. No jotenkin vastaus tuntui kummalliselta, sillä kipua oli ja määrätyt liikkeet tekivät
    todella kipeätä. Nukkumaan meno ja ylösnousu oli hankalia. Simo päätti mennä...onneksi...myös toiselle lääkäriasemalle, jossa sanottiin, että neljä
    kulkiluuta murtunut ja lihas vaurioitunut melko pahasti. Ilmaskos kivut olivat melkoiset. Eivät antaneet kuulemma lupaa mennä ajelemaan vähään aikaan,
    kun Simo oli asiaa tiedustellut.











    Kesäkuu vaihtuu kohta heinäkuuksi, eikä Simo ole vielä päässyt ajamaan Hussellansa. Väärät liikkeet pitkittävät parantumista.